Jouluiloa ja rauhaa!!

Ajatonta aikaa

Siitä on tovi vierähtänyt kun on tullut kirjoitettua blogiin. Mistä se sitten kertookaan? Laiskuudesta, kiireestä, siitä että ei ole asiaa, siitä että ei halua kirjoittaa...

Minun kohdalla se kertoo siitä, että sairaus jota sairastan on seesteisessä vaiheessa. Ei ole ollut tarvetta purkaa sairauden aiheuttamaa painetta omassa päässä tälle alueelle. Seesteisyys ei kylläkään tule ilmaiseksi. Päivittäinen urheiluannos on välttämätön. Nyt keväällä liikuntalajien kirjoa on voinut lisätä, joka taasen tuo lisämielekkyyttä touhuun. Ja mikä ihmeellisintä, minä joka ei aikaisemmin ole juossut kuin lyhyitä pätkiä pystyy tällä hetkellä juoksemaan useita kilometrejä kerrallaan. Asia, jota en olisi koskaan uskonut.

Lisämielekkyyttä liikkumiseen tuo myös sykemittari. Syketason ja kalorikulutuksen seuraaminen on vallan mielenkiintoista. Eniten kaloreja kuluttava laji omalla kohdalla on sulkapallo. Sitten tulee hiihto ja perässä muut lajit. Mälsää hommassa on se, että miesten kalorikulutus on huomattavasti tehokkaampaa kuin naisten. Muka fyysisiä eroavaisuuksia, mutta miksi ero on niin huomattava. Mutta tietysti jos itse kuluttaisin enemmän jäisi minuun aika lailla vähän jäljelle. Olen yrittänyt saada hieman lisämassaa ympärilleni, mutta eipä sitä ole paljoa tullut. Viiden kilon tavoitteeseen pääsin n. vuoden "harjoittelulla". Siihen se sitten pysähtyikin. Toisaalta empä taida kovin paljon painoa lisää halutakkaan. Lihasmassaa enemmänkin.

Yksi lisäoire on tullut mukaan. Käden tottelemattomuus. Syy siihen, että käsi ei tottele pitkään kirjoitettaessa ei voi tietää. Käsi vaan päättää olla tottelematta aivoista tulevia käskyjä. Ehkä se on rasittuneisuutta, ehkä jotain muuta. Toimintaterapeutin tekemä lasta auttaa asiassa toistaiseksi. Toivottavasti jatkossakin jotta toiminta ei huonone entisestään.

Hyvä yleiskunto ja lihasten tasapaino on helpottanut dystonian aiheuttamaa vapinaa niin, että en välttämättä aina enää muistakkaan sairautta. Huiminta on huomata, että seminaaritilanteissa ei ole tarvetta tukea päätä minnekkään jotta se ei vapisisi. Elämänlaatu on parantunut ja sen myötä usko itseen ja omaan toimintaan on kehittynyt. Myös usko korkeimman johdatukseen on tullut olleelliseksi osaksi elämää. Rukous on paras ystävä kaikessa. Välillä sitä tuntee itsensä yksinäiseksi kulkijakso, mutta yksinäisyys on vain ohimenevä häivähdys siinä kohden kun voi uskoa Jumalan suunnitelmaan elämässä. Kaikella on tarkoituksensa, kaikella on merkityksensä etenkin kun uskoo Korkeimman johdatukseen ja luottaa Hänen suunnitelmaan.

Joulurauhaa!!

Makoilu ei oo mun laji

Virusperäinen syksyn piiiitkään kestävä tauti iski. Kurkussa tuntuu kuin olisi paise, vaikka ei siellä kuulemma mitään sellaista ole. Ääni ei tahdo normalisoitua ollenkaan. Ja kaiken tämän n. viikon sairastamisen kylkiäisenä lisääntynyt vapina käsien ja pään alueen seudulla.

Nyt se on sitten osoitettu toteen, että säännöllinen päivittäinen liikunta pitää vapinaa kurissa ainakin toistaiseksi. Näin pahana vapina ei ilmeisesti ole ollut ennen sairastumista. Saa nähdä kuinka tästä sitten siinä vaiheessa kuntoudutaan kunhan taasen pääsee liikkeelle. Nyt vielä täytyy malttaa, en jaksa enää kovin pitkään sairastaa ja jos nyt lähden kovin rehkimään urheilun parissa tauti iskee takaisin.

Jotenkin sitä tuntee itsensä aika yksinäiseksi tämän kroonisen sairauden kanssa. Ei ole säännöllistä eikä epäsäännöllistäkään kontrollikäytäntöä erikoissairaanhoidon puolelle ja muut eivät ota kantaa. Olen väliinputoaja botox-hoitojen suhteen, hoito kun ei minulle sovi. Hoito on kokeiltu minulle hyödyttömänä ja nyt sitten olen omillani. Harmittaa vaan ettei ole samanlaista hoitoketjua kuin esim. Joensuussa. Siellä dystoniapotilaille tehdään hoitosuunnitelma ja sen puitteissa varmasti huomataan jos jossain alueella tapahtuu huononemista tai jopa paranemista. Näin ei vaan Mikkelissä toimita, minkäs teet.

Työpaikkojen vaihdoksen myötä hyvä työterveyslääkärikin jäi taakse. Hänen kanssaan jatkuvampi suunnitelma oli jo alulla, mutta siitä toteutui vain ensimmäinen kuntoutus. Joka kylläkin oli aivan loistava ja jonka myötä sain dystoniaan perehtyneen erikoislääkärin toimesta diagnoosinkin. Diagnoosin joka Mikkelissä on edelleen essentiaalinen vapina. En vain vieläkään ymmärrä kuinka jatkuva kipu liittyy essentiaaliseen vapinaan.

Uni, elämän eliksiiri..

Tyyny, patja, koko sänky. Kaikki vaikuttaa dystoonikon elämään. En ole vielä löytänyt sopivaa sänkyä vaikka kotoakin löytyy kolme erilaista. Jos olisi rikas niin sitä kävelisi kauppaan ja ostaisi futonin tai ulinkulman kropan mukaisen nukkuma-alusen, mutta kun kahisevaa puuttuu.

No jotain positiivistakin, tulee joka aamu aloitettua kuntopyöräilyllä ja venyttelyllä, kun yön aikana kroppa jumittuu jäykäksi kakkosneloseksi.

Luoja tietää mitkä ovat meidän taakkamme ja yritän kaikin mahdollisin keinoin lievittää pahinta olotilaa. Sairaus on pakottanut monipuoliseen liikuntaan, mutta miksi en liikkuisi jos olo on sen avulla hyvä.

Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku päivä rukouksiin tulee vastaus ja elämän matkalla on jokin uusi haaste sairauden tilalla. Elämä on ihmeellistä ja ihmeitä täynnänsä.

Nostalgiaa... CAMPING

Jarrupoljin, näön vuoksi

Vaihteissa löytyy....

Moottorisahan kuljetuskori

Veitsenterällä

Pidempiaikainen harrastuneisuus liikunnassa on opettanut paljon. Kuntosalia ei voi jättää pois missään vaiheessa. Venyttely niiden lihasten osalta on ehdotonta joita pystyy venyttämään ilman vapinan provosointia. Ja mikä tärkeintä, etenkin käsiä tulee venytellä päivittäin. Niskahartiaseudun kiputila selällään maatessa käden pään yläpuolella vähentyi sitä mukaan mitä enemmän käsiä venytteli.

Monipuolisuus lajeissa lisää mielekkyyttä, mutta tuo myös hyvää oloa. Eri lajeja kokeillessa oppii omasta kropasta koko ajan uutta. Elämänmittainen matka käy yhä mielenkiintoisemmaksi kaikin puolin.

Niin, ja meillä jokaisella on polkumme tarkoituksineen. Polun kulkua ohjaa rakas Taivaallinen Isämme. Koskaan emme ole yksin, aina löytyy rinnalla kulkija.

Akupunktio

Nyt se vasta myrkyn lykkäs. Ihmettelin selän yletöntä kipeytymistä. Ja sitten sen oivalsin. Selkäni ei enää siedä akupunktiota. Akupunktionhan tulisi rentouttaa lihakset. Minun selkälihakset reagoivatkin päinvastoin. Lihakset jännittyy ja jomotus on hermoja raastavaa.

Täytynee ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kysellä mitä seuraavaksi. Auttaisikohan LPG-hoito? Kokeilen jos vaan saan kustannuksiin apua.