Kevät

Joka vuosi se saapuu, kevät ja mustarastaat. Joka kevät keikuttaa pyrstöä västäräkki ja peipponen laulaa.

Joka kevät lähtee jäät Jukajärvestä, mutta ei aivan vielä kuulu veden liplatusta...

https://www.instagram.com/p/CrDzBX6ILGJ/?igshid=YmMyMTA2M2Y=

Siinä meni jälleen vuosi

Tammikuu vuodesta 2022 lähenee loppuaan. Elämä on muotoutunut hiljaiseloksi. Vallitseva maailmantilanne ei houkuttele hankkiutumaan ihmisjoukkoihin, joten talvinen luonto on päivien sisältö. Etätyö, joka on ollut tavoitteenikin mahdollistaa kotoilun. Enkä toisaalta ole siitä yhtään pahoillaan. Mutta huomaan kyllä toisaalta kaipaavani sosiaalista elämää hieman enemmän. 

Kuva: Antti Väisänen

Mitä tämän blogin aiheeseen eli dystoniaan tulee, niin se elää omaa elämäänsä aiheuttaen milloin mitäkin haastetta. Pistokset kolmen kuukauden välein auttavat jos auttavat. Haasteena pistoksissa on neurologien vaihtuvuus ja pistämisen tarkkuus. Olen tuolla aikaisemmissa teksteissä kertonut, että pistämiseen on laite, jonka avulla etsitään jännittyneet lihakset. Kohdallani laitteella tehdyt pistokset ovat useimmiten osuneet oikeisiin lihaksiin ja tämä on tuonut suurta helpotusta kipuihin sekä lihasten spasmisuuteen. Nyt kaksi viimeistä kertaa ovat olleet sellaisia, että neurologi ei ole käyttänyt laitetta vaan pistäminen on tapahtunut edellisiin pistoskohtiin noin suurin piirtein. Olotilassani tämä on tarkoittanut sitä, että polttava hartiakipu on palannut pitkän hyvän jakson jälkeen ja kovempi päänsärky on lähes jatkuvaa. Vapina etenkin käsissä on pahentunut. 

Toiveena olisi, että olisi mahdollisuus pitempiaikaiseen hoitosuhteeseen neurologin kanssa, joka kuuntelee asiakastaan ja käyttää tarvittavia apuvälineitä, jotta kalliilla aineella toteutettu hoito toisi mahdollisimman hyvän vasteen. Nähtäväksi jää tuleeko jatkossa tilanne huononemaan entisestään vai onnistuuko uudet hyvinvointialueet tehtävissään niin, että asiakkaiden saama hoito on yksilöllistä, inhimillistä, oikea-aikaista ja parhaalla tavalla asiakasta palvelevaa.