21.12.2009

Rauhoittumista Jouluun

Todella mielenkiintoista

Nyt on elämäni ensimmäinen napakymppi ammuttu ilmakiväärillä. Ammunnassa keskittyminen täytyy olla huippuluokkaa, jotta viisi laukausta saa osumaan lähes keskelle. Minulla kaksi ensimmäistä osuu, mutta sitten joko käsi tai keskittyminen herpaantuu. Mutta laji on sen verran mielenkiintoinen, että sitä täytyy jatkaa. Ei pidä antaa dystonian aiheuttamien vapinoiden tulla esteeksi.

26.11.2009

Vapina ja ammunta

Ei olisi uskonut, että näillä vapinoilla pystyy ampumaan. Mutta pystyy... Ilmakivääri pysyy käsissä ja ei muuta kuin tiukkaa keskittymistä. Aluksi näytti, että luodit menee ihan minne sattuu, toisaalta tauluun osui silti. Lopulta pikku hiljaa oikea ampumaasento alkoi löytymään ja sen myötä osumatarkkuus parani. Haasteena luonnollisesti on osata laukaista siinä kohden missä luoti osuu tauluun eikä vapina heitä sitä pahasti renkaista ulos.

Ja mikä parasta ampuminen on kivaa. Jälleen laji jossa luulisi ettei tarvitse sen kummempaa kuntoa, mutta hyvä lihaskunto ja keskittymiskyky parantaa tulosta. Vapinasairautta sairastaville suosittelen ilmakivääriä. Ilmapistooli vaatii liikaa kädeltä. Vapina on siinä hallitsevampi.

Lämpimästi suositellen kokeilemaan...

4.11.2009

Sallittuako?

Olen saanut sydänleikattuna ohjeet, että flunssien ja vastaavien sairauksien kanssa ei ole leikkimistä ja jos sairastuu täytyy muistaa levätä. Tästä huolimatta joka kerran kun sairastan flunssaa mietin täytyykö minun mennä puolikuntoisena töihin vai ei. Nyt tein kotiinjäämispäätöksen, mutta silti mietin olisinko kuitenkin kyennyt työntekoon.

Onko moinen ajattelutapa yhteiskunnallinen suorituspakko vai mistä moinen huono omatunto kumpuaa? Isä aikoinaan sanoi, että ei Luoja laiskoja elätä. Voisiko ajatus tulla myös tuolta historian sopukoista. Suomalainen ei luovuta oli sitten missä kunnossa tahansa. Loppuun asti väännetään ja kaadutaan suorilta jaloita. Toisaalta jos kuolemaa ajatellaan niin suorilta jaloilta kaatuminen olisi paras vaihtoehto.

Mitä tämän syksyn sairauksiin tulee, niin tämän sairastamani flunssan tunnuspiirteitä oli erittäin voimakas lihaskipu. Viime viikon lopulla ihmettelin tavallista voimakkaampaa ristiselkäkipua. Ristiselkäni on kipeä toisinaan muutoinkin, mutta nyt tämä ei ollut sitä peruskipua. Myös pohkeet olivat kuin tulessa. Nyt taudin hieman helpottaessa on myös kivut vähentyneet. Kuuluivat tämän pöpön tunnuspiirteisiin. Kovaa kuumetta ei kuitenkaan ollut, lämpöä vain ja nuhan pukkasi mukaan.

31.10.2009

Valinnan vapaus ja vaikeus

Tänään olisi ollut mahdollisuus kuntoilla Rauhaniemessä, mutta viime viikon työputki veroitti voimia niin paljon, että oli pakko jäädä lepäämään kotipuoleen. Ja kaiken lisäksi monien tuntien istuminen kipeytti selän niin, että täytyy liikuskella varoen mutta kuitenkin liikuskella. Selkävaivat kun eivät makoilemalla parane.

Mitä muutoin eloon ja oloon tulee, niin erittäin mielenkiintoinen kommentti tuli aikaisempaan kirjoitteluuni. Tosiaan, voisiko näyttöpäätetyöllä ja dystonialla olla yhteyttä. Olenhan minäkin vähentänyt koneella istumista ja lisännyt liikuntaa. Ja oireet ovat helpottaneet. Liikunta luonnollisesti auttaa lihastasapainon myötä, mutta koneella tulee oltua pääsääntöisesti vain työpäivinä.

Tämä vaikuttaa todella mielenkiintoiselle... täytyy tutkia asiaa.

28.8.2009

Liike lisää liikettä

Voisiko kukaan uskoa, että kohta vuosi on kulunut ja nyt minun ei tarvitse käyttää kuin 5 mg Propralia ja senkin voisin varmasti jättää jo pois. Vielä ei vaan ole usko riittänyt siihen.

Ja kaiken takana ei ole nainen (ai nii mut mähän olen nainen) vaan liikunta. Ergosoutu yhdessä kuntosaliharjoittelun kanssa on tärkein lähes jokapäiväinen juttu. Mukana on lisäksi mamo- ja kuntopalloharjoittelua, juoksua, uutena kokeiluna rullaluistelu, sauvakävely, pyöräily, spinningpyöräily, sulkapallo ja mitäköhän vielä. Olen avoin kaikelle urheilulle joten mikä tahansa laji onkin niin kokeilemaan vaan.

Liikunta, elämänmittainen projekti. Mutta miksi ei, onhan niitä huonompiakin harrastuksia. Ja kaiken lisäksi tämä pitää minut työkunnossa kun vaan muistan, että korkeintaan yksi päivä saa olla ilman harjoittelua. Kahdessa päivässä hartiakipu pahenee ja jos menee yli kolme päivää kroppa vötkistyy kokonaan.

Yläkropan ja käsien lihaskunto on heikko. Kuntoharjoittelun tulee olla riittävän kevyttä etenkin alussa. Voima lisääntyy hitaasti ja minun tapauksessa kannattaa lisätä toistokertoja ei painoa. Kevyimmällä painoilla toistokertoja lisättäessä ei tarvitse kauaa toistaa kun lihaksisto alkaa huutamaan apua. Kipu on polttava, mutta ei kannata lannistua.

9.5.2009

Kevät ja kuntoilu

Ei olisi uskonut, että minä vielä tällä iällä juoksen. Niin vain kävi, että neljä kilsaa meni eikä väsymyskään iskenyt. Tästä täytyy aloittaa jälleen uusi liikunnallinen harrastus.

Talvella tuli opeteltua luistelu sillai oikaoppisesti ja nyt otetaan uutena mukaan juoksu. Sulkapallo, punttisali ja kuntopallojumppa ovat jo ohjelmassa. Luonnollisesti sauvakävely ja pyöräily ovat lähes jokaviikkoisia juttuja. Joku on sanonut, että työstä käy toikin. Ehkä niin, mutta jos terveys vaatii tätä niin mielellään sitä tekee. Lääkistystä ei ole enää käytössä ja vapina vähentynyt huomattavasti.

Ristiinalaiset ovat nopsia




Veneenlaskua Ristiinassa, ovat nopeampia kuin Mikkeliläiset

22.3.2009

Ihmeiden aika ei ole ohi

Lääkäreiden kirjoittamat liikuntareseptit täytyisi olla jokaipäiväinen käytäntö ja ihmisten pitäisi myös noudattaa tuota reseptiä.

Itselleni ei ole kukaan reseptiä kirjoittanut, mutta kyllästyminen kipuiluun "pakotti" liikkeelle. Nyt useampi kuukausi liikuntaa harrastaneena olen saanut kipulääkkeet pois sekä vapinaan syömäni epilepsialääke on historiaa. Jäljellä on enää 10 mg Propralia. Katsotaan kunnon kehittyessä voisiko senkin jättää pois.

Vapinaa esiintyy, mutta se ei ole ollenkaan niin pahana mitä on ollut. Vapinan kanssa tulee toimeen. Ystävätkin ovat huomanneet sen vähentyneet.

Liikuntaa harrastan vähintään viitenä päivänä viikossa. Lajeina on ollut luistelu, sulkapallo, jumppa, toisinaan erilaiset pallonheittelyt (mm. kuntopallo), punttisali jne. Tämä tietokoneella istuminen on vähentynyt huomattavasti enkä pidä sitä ollenkaan pahana. Koneella hoidetaan työasiat, muu aika harrastetaan muuta.

Aamu

Taivaan rannasta aamun kajo nousi,
mieleen ajatus onnesta nousi.

Onko onni olemassa, jokaiselle poimittavissa?

3.2.2009

Hiihtäminen, nautinnollista

Hiihtolatu kutsuu, oikein houkuttelee päällensä.
Mieli ladulla piristyy, kunto kasvaa virkistyy.
Loistava on laji tuo, mielen pirsityksen suo.

Toiv kelit säilyy loistavat, kasvaa metrit lukuisat.
Ma ain ladul halajan, kun vaan flunssat taudit poissa on.
Ei voi olla parempaa, kun suksil sujakoida saa.

26.1.2009

Jäinen rinne ja kipuilua

Hiihtolatu ja jäinen rinne. Haarakäyntiä rinnettä ylös, mutta harmaassa jäässä suksen kantti ei pidä yhtään ja sukset lipeää. Jalat siinä sitten sammakkoasennossa ja jää alla. Ylös piti päästä, hetken kiemurtelun jälkeen onnistuikin. Jälkikäteen ihmettelin suuresti kuinka hiihtäminen voikaan tehdä sisäreidän lihakset todella kipeäksi. Eihän se aivan niin ollut, vaan liukastelu jäällä venäytti lihaksen.

Nyt sitten kävellään kuin tarpeet housussa ja sulkapallossakin äkkinäiset liikkeet täytyi jättää väliin. Kyllä se vaan toi liikunta on vaarallaista, todella vaarallista.

Mitä muutoin tulee olotilaan, niin edelleen kroppa kipeytyy lähes kauttaaltaan heti liikunnan jälkeen. Tänään tunti sulkapalloa ja nyt selkä kipuilee venähtäneiden lihasten lisäksi. Venyttelyt hieman auttaa, mutta kipuiluttaa siitä huolimatta. Tällaiselleko se tuntuu kun harrastaa liikuntaa säännöllisesti pidempään. Näinkö siinä kuuluu käydä, kroppaa kiristää sieltä sun täältä?

25.1.2009

Ruskaa ja paukkaa

Selkä se ruskaa ja paukkaa,
nikamat liikettä kaipaa.

Tänään en ladulle tohdi,
jos vaikka kävelyä tovi.

Väsymys kroppaa vaivaa,
juhlissa ihanissa aikaa vietettiin.

Loistavat oli hääjuhlat,
kaunis oli morsian, sulho komea.

Kiittää juhlasta tahdon,
erinomaista jatkoa toivotan.

18.1.2009

Selkäkipuilua

Noin viisi kolometriä reipasta kävelyä, päälle hieman alle kuusi kilometriä ergosoutua ja venyttelyt. Tällä hetkellä jokaisen rankemman liikuntasuorituksen jälkeen selkää särkee kauttaaltaan. Pistävä kipu hartioista helpottaa venyttelyllä ja nikamien härnäämisellä, mutta selkäkipuun ei tunnu auttavan mikään. Ristiriitaista, liikkuminen tekee hyvää mutta heti liikunnan jälkeen olen kuin hakattu. Aikaisemmin rankempaa liikuntaa aloittaessa oli hakattu olo myös seuraavana päivänä mutta nyt säryt hiipivät on heti liikunnan jälkeen.

Selkäsärky vaivaa myös aamuisin. Sänky on vaihdettu mielestäni ihan hyvään tuotteeseen, mutta selkä oireilee joka aamu. Futoniin tai vastaavaan minulla ei ole varaa. Jos olisi niin testaisin toisiko se paremmat aamut.

15.1.2009

Kaksi minuuttia

Kello kahta vailla, kaksi minuuttia - tuon ajan verran lähempänä kuolemaa.

Jokainen hetki, jokainen ajatus vie eteenpäin.
Jokainen tunne, jokainen häivähdys lisää kokemaa.

Kumpa vain muistaisimme elää tässä hetkessä!

Liike tuottaa lisää liikettä...

Liikunta auttaa olotilaan, mutta viikon puolen välin jälkeen iskee väsymyksen ja kivut selkään. Ihmetyttää se, että yleensä kunnon kohotessa kiputilanne helpottaa. Minulla ei. Mistä tämä mahtaa johtua? Onko dystoniaoireet selässä, jota itse epäilen hyvin suurella todennäköisyydellä? Lääkärit eivät vain ole tähän ottaneet kantaa. Toisaalta vapina on ehkä hieman helpottanut, mutta tässä vaiheessa vain hieman. Saa nähdä miten hyvä kunnon täytyy olla, jotta vapina ei olisi enää häiritsevä vai onko minunkaan tilanteessa enää mitään tehtävissä. Täytynee tyytyä tähän ja yrittää elää normaalia elämää ajattelematta asiaa.

Liikuntaan on nyt kuulunut sulkapallo yleensä maanantaisin, ergosoutua kaksi-kolme kertaa viikossa, venyttelyä ja fysioterapeutin neuvomat selän liikkeet lähes joka päivä, kävelyä lähes joka päivä, jumppa jos voimia on riittänyt mennä. Viikottain tulee vähintään kolme kertaa harjoitus, jossa tulee kunnolla hiki. Harmittaa, että hiihtokeli meni ohi. Ehdin kaksi kertaa hiihtämään n. 7 km kerrallaan. Erinomainen laji vaikka sukset eivät toimineetkaan kunnolla. Ei toi voitelutaito ole niin kovin hyvä ja voiteetkaan eivät ole parhaita mahdollisia.

Muutamia kertoja on iskenyt migreenin. Viimeksi eilen. Onneksi kuitenkin kohtausten määrä on vähentynyt. Näyttää menevän niin, että jos lääke (minulla Miranax) ei ole heti näköhäiriöiden alkaessa käsillä, niin sitten podetaan pidempään. Toisaalta tuohon saattaisi auttaa mikä tahansa muu tulehduskipulääke. Joskus minulla oli täsmälääkkeetkin, mutta yhtä hyvin on auttanut edellä mainitut.

Yksi omaa olotilaa helpottava kapistus on purentakiskot. Juuri kävin hakemassa korjatut hammaslääkärin pakeilta. Olivat liian löysät. Josko ne nyt pysyisivät kunnolla kalustossa kiinni. Tapoihini kun kuuluu purra öisin hampaita yhteen hyvinkin kovalla voimalla. Onneksi en kuitenkaan narskuja. Siinä olisi kiille kovilla jos näin tulisi tehtyä. Mitä puremiseen tulee, niin itse pidän myös tätä yhtenä dystoniaan liittyvänä oireena, mutta eipä tätäkään kukaan lääkäri allekirjoita. Täytyisiköhän alkaa lukemaan lääketiedettä :-)