Syksy

Lapsen lapsen näkemys syksyisestä metsästä on varsin oivaltava. Askartelu päivähoidossa on tuottanut lapsen aidon, suodattamattoman näkemyksen luonnosta. Mukana on useampi käpy, joita on keräilty kasoihin mummon kanssa lammen rannassa leikkiessä. Lieneekö sieltä joitain muistikuvia työssä mukana. Puolukat ja mustikatkin löytyvät, mahdollisesti jotkin valkoiset kukat.

Kännykkäkameran taltioima syksyinen metsä näyttää hieman toisenlaiselle, mutta kuivahtaneiden saniaisten ja heinien seasta löytyy myös myöhäissyksyn puolukoita ja mustikoita. Mustikat maultaan ehkä hieman vetisiä, mutta syötäviä. Puolukat varsin makoisia poskissaan tumma puna.

Syksy, talvi, jälleen kevät ja uusi kesä. Vanhemmiten aika kuluu kuin olisi saanut suihkumoottorin peräänsä. Jotkut sanovat, että aika tulee pitkäksi. Minulla aika ei tullut pitkäksi lääkärin määräämällä sairauslomallakaan. Vaikka kivut vaivaa, on parempia ja huonompia päiviä, mutta kertaakaan ei tullut eteen hetkeä ettei olisi tiennyt mitä tekisi. Ja jos oli hetki ettei tehnyt mitään, vilahti sekin ohi ja jälleen oltiin lähempänä seuraavaa päivää. Lähempänä  sitä viimeistä päivää, jota me ihmiset emme onneksi tiedä. Sitä monesti miettii mikä on elämän tarkoitus. Sairauden kohdatessa sitä miettii vieläkin syvällisemmin. Mikä yhdelle ihmiselle on tarpeeksi ja miksi juuri minulle näin paljon? Olenko minä niin vahva, että jaksan kantaa tämän, tuon ja vielä senkin? Kaikki ne pienet ja suuremmat vaivat. Välillä kuulee tai lukee jostakin, että ihminen omalla toiminnallaan aiheuttaa sairastumisen. Itse en aivan pysty tuota allekirjoittamaan. 

Töihin täytyy palata. Täytyy kokeilla pystyykö vaivojen kanssa työskentelemään täysipainoisesti. En ole luovuttajatyyppiä vaikka nyt sekin on tullut mieleen. Elämässä on onneksi asioita, hetkiä, puuhia jotka auttavat jatkamaan. Niinkin yksinkertainen pieni asia kuin risujen, vanhojen laskujen ja papereiden polttaminen voi keventää mieltä. Siinä meni se elämänvaihe, mustat vuodet pahanhajuisena savuna ilmaan. Samalla terapeuttinen tuleen tuijottelu, lehtiveneiden taidokas laiturointi ja tuhkan käyttäytyminen vedessä kevensi mieltä. Ja mikä parasta, sai leikkiä tulella. Sillä, jolla ei saanut lapsena leikkiä. Ei edes kynttilällä.

Lenkkeily luonnossa auttaa jaksamaan. Erilaiset maisemat, järven rannat, metsäpolut kertovat omaa tarinaansa. Tuuli kuiskii puiden latvoissa, syksyiset värikkäät lehdet saavat aikaiseksi mielenkiintoisen lehtisateen. Puiden vihreä puku varisee värikkäina tilkkuina tehden maahan maton laikukkaan. Kurjet aurassa ovat lähteneet pitkälle matkalle etelään raivaten tilaa turvapaikanhakijoille.

ISO mustikka

Isot pyöreät tummanpuhuvat mustikat houkutteli yhdessä auringonpaisteen kanssa poimimaan marjat ämpäriin. Kuka tekisikään piirakan? Mustikkapiirakan kera muutaman puolukan ja punaisen viinimarjan. Keräily kelin puolesta mieluista, niska ja selkä olivat kuitenkin hieman eri mieltä. En antanut heti periksi, piirakkamarjat sain.

Osa mustikoista oli kypsyneet liikaa. Imeneet sisäänsä syksyn kosteutta niin, että olivat haljenneet. Puolukat taasen odottivat lisää aurinkoa kypsyäkseen täysin punaisiksi, tummanpunaisiksi herkullisiksi puuromarjoiksi.

Voiko ihminen olla raaka, puolikypsä, ylikypsä, haljennut? Imenyt sisäänsä liikaa vettä, kaloreita - lihonut, poksahtanut. Parantaako auringonpaiste? Lohduttaako, tekeekö iloiseksi?

Teksti yhtä sekavaa kuin olotila. Pää ja kroppa eivät ole samaa paria. Kipuja - parempia päiviä, huonoja päiviä, menettelee päiviä. Tässäkö tämä oli? Elämäntyö on tehty. Pää toimisi, mutta keho pistää hanttiin. Kivut vie ilon, ilon elämästä. Ilon päivien kulusta. Päivistä löytyy positiivista, vähintään yksi, enemmänkin. Mutta siitä huolimatta ilo on kadonnut, tulevaisuus pelottaa. Kuitenkin olisi vielä niin paljon tehtävää, niin moni nuori, aikuinenkin voisi saada ohjausta. Niin monta asiaa olisi kokeiltavana, vietävänä niiden käyttöön, jotka niitä tarvitsevat matkalla tulevaan. Monta matkaa, moneen maahan voisi tehdä, ihmetellen elämää ja kulttuuria. Monia hetkiä voisi viettää ihastellen lapsen lasten tuikkivia silmiä hänen katsoessa - huomaatko, mä osaan. Vielä voisi viettää päiviä luonnon moninaista elämää kokien, hämmästellen saukon leikkiä rantavedessä, kalan loikkaa airojen halkaistessa veden pinnan, jättäen jälkeen hennon laajenevan pyörteen. Miten taidokkaasti tipahtaakaan vesipisara airon lavasta sen noustessa vedestä rikkoakseen jälleen kiiltävän pinnan. Niin monta taulua on vielä maalaamatta, kerrosta ja kertaa tehtävänä, kuvaa viimeisteltävänä. Onko tauluja näyttelyssä, sekin on tulevaa.

Vieläkö tulee päivä jolloin jyrähtää kymmenet V8 moottorit käyntiin viilettääkseen Suomen kauniin luonnon keskellä? Vieläkö kokoontuu nyyttikesteille väki, jota yhdistää hulmuavan liinakon kuva, uljaan orhin laukka. Vieläkö on se hetki, jolloin oikea jalka painaa poljinta ja hiukset pyörivät tuulessa, tuoksut tulvahtavat nenään, matka taittuu, päämäärä tuntematon? Laukkaako poni sateessa, auringonpaisteessa, tuulessa - leppeässä kesäisessä puhurissa? Vieläkö keilapallo kaataa keilat ja kaikki voittavat?

Kuilu

"Elämässä on kuiluja, joiden yli pitää hypätä, vaikka ei tiedä, mitä toisella puolella odottaa." Kierkegaard

Epätoivo

Dystonia ja rintarangan halkaisu mitraaliprolapsileikkauksessa on tuonut iän myötä pahenevat kivut. Välillä lähes sietämättömät. Etenkin aamulla herätessä päänsärky tekee päivän aloituksesta haasteellisen. Aamutoimien jälkeen aamujumppa on aivan välttämätön päivän käyntiin saamiseksi. Aikaisemmin jumppa helpotti päänsärkyä jopa niin, että se hävisi olemattomiin. Tällä hetkellä jumppa ei vie kipuja pois vaan hieman helpottaa. Tämä tarkoittaa sitä, että päivän työaskareet ovat vaatineet särkylääkkeiden syömistä. 

Käynti fysiatrilla paljasti, että ilmeisesti dystonian aiheuttama vapina yhdessä muiden kropan vaurioiden kanssa on aiheuttanut jotain vauriota myös luustoon ja niveliin. Seuraava tutkimus on niska- ja hartiaseudun magneettikuvaus, jolla selvitetään onko ja millaista vauriota löytyy. Fysiatrilla käynnin myötä myös työpaineet laskettiin minimiin sairauslomalla. 

Tällä hetkellä ei ole muuta tehtävissä kuin liikunnan ja fysioterapian avulla etsiä tasapaino siihen, että päänsärky saataisiin pois tai edes hyvin lieväksi. Monipuolinen liikkuminen tietysti lisää muuten kehon hyvinvointia lisääntyvän lihas- sekä kestävyyskunnon lisääntymisenä. Mutta vielä tässä vaiheessa päänsärky on päälimmäisenä eikä muista hyvistä vaikutuksista osaa nauttia. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan jää nähtäväksi. Nyt täytyy lähteä Suomen kauniiseen luontoon lenkille.