YES! YES! YES!

30.10.2015 se tapahtui. Poikani 25v valmistui insinööriksi (Tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon insinööri, sähkötekniikan koulutusohjelma). Nyt hänellä on perhe, työ ja kolmen tutkinnon suoritus. Suloinen pojan poika on nyt sitten insinöörin poika. Niin, mitäköhän tuosta seuraa? Jo nyt tabletti tai kännykkä on välineitä, joita halutaan räpeltää tunnista toiseen jos siihen vain annettaisiin mahdollisuus. Pienet sormet ovat nokkelat. Vaikka vieressä istuu ja yrittää ohjailla osuu pikku sormi juuri siihen mainosviestiin josta ei olisi väliä.

Näin "monivammaisena" täytyy tällaiset ihanat asiat ihmiselossa ottaa iloiten ja hyvillä mielin vastaan. Ne piristää ja antaa hetkiä ajatella muuta kuin omaa toipumista.

Pakollinen insinöörivitsi netistä poimittuna väliin (http://keskustelu.diabetes.fi/index.php?topic=1834079.0): 

Pomo uudelle työntekijälle:
- Voitte ruveta siivoamaan tällä harjalla.
- Anteeksi, johtaja. Kiinnittäisin vain huomiota siihen seikkaan, että olen juuri valmistunut insinööriksi.
- Sen minä ihan unohdin. No, antakaahan se harja niin minä näytän mallia...

Itsellä on ylemmän ammattikorkeakoulun tutkinto, sähköinen asiointi ja arkistointi yhtä osaamiskokonaisuutta ja opinnäytetyötä vaille valmis. Pienenä haaveena oli valmistuminen yhtä aikaa pojan kanssa, mutta muutamat muuttujat muutti suunnitelmat. Ollaan menossa jo suunnitelmassa C. Suunnitelman C mukaan opiskelu saatetaan loppuun ensi kevääseen mennessä. Luoja tietää tuleeko näin tapahtumaan. 

Seisominen ja pienessä liikkeessä oleminen olisi parasta selän kannalta. Pahinta on istuminen ja tietokoneella kirjoittaminen. Mutta oivalsimpa helpottaa asiaa korkealla pöydällä. Nyt tietokone on korkeammalla ja työskentely tapahtuu seisten. Suosittelen kaikille. Seistessä oivaltaa pitää taukojakin useammin. Paikoillaan seisominenkaan kun ei ole ihmiskropalle luontaista.

Psykofyysinen kokonaisuus

Suomen terveydenhuoltoa pidetään maailmalla huipputasoisena. Sitä se monelta osin onkin. Tällaisena "monivammaisena" on kuitenkin moneen otteeseen tullut mieleen asioiden pirstaleisuus. Jokaiselle vaivalle on oma asiantuntijansa ja sitten kun vaivoja on useampi hoidetaan akuuteinta. Aivan kuin unohdettaisiin, että tällä ihmisellähän oli tämä perussairaus ja nämä aikaisemmat operaatiot. Ei mietitä aikaisempien vaivojen mahdollista yhteyttä tähän uuteen, hoidetaan pelkästään uutta vaivaa.

Tällaisena tavallisena pienenä polkujen tallaajana tulee mieleen, että onko sitä vain osa suurta koneistoa. Koneistoa, jossa ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena unohdetaan. 

Dystonia on sairaus, johon ei ole lääkettä. Ainoastaan botox-pistoksilla voidaan lamauttaa lihakset, jotka saavat väärät käskyt aivoilta. Dystoniset lihakset nikamapullistuman yhteydessä eivät ole hävinneet minnekkään. Kipu niiden lihasten osalta on vaan siirtynyt taka-alalle pahemman kivun, lähinnä käteen säteilevän hermokivun ollessa päälimmäisenä. Kuinka tämä paketti sitten käyttäytyy yhdessä onkin selvittämätön juttu. Huomaan, että niska/hartiaseutu kipuilee pikku hiljaa enemmän liikunnan maltillisuuden vuoksi. Muuta ei voi kuin toivoa, että pullistuma nikamien välissä kuivuu mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen kuntouttamaan itseni takaisin työkuntoon. Minulla hätäisellä savolaisella tämä koettelee hermoja. Sitä jää miettimään, että mitäköhän vielä vai olisiko tässä jo tarpeeksi. 

Luonnon ihmeitä nämäkin, psykofyysisiä kokonaisuuksia.

Puuhastelua kivun kanssa

"Sitten tiedät kivusta taas jotain uutta", kirjoitti ystäväni tekstiviestissään. Niin tosiaan tiedän. Kokemusasiantuntijuus karttuu huimaa vauhtia. Olen pian experttiasiantuntija niska-hartia - ja selän kiputilojen suhteen. Jotain kokemusta minulla on siitäkin, kun kylkiluut ovat murtuneet ja rintalasta halkaistu. Sekin on koettu kuinka nollakunnosta nostatetaan kunto sellaiseksi että 10 km pystyy hölkkäämään. Tällä hetkellä ei mennä noilla kuntoindekseillä, mutta taannoin mentiin.

Mitä muuta positiivista voisi kaivaa? Pääsin magneettikuvaukseen nopeasti. Fysioterapeuttikin ihmetteli, että joko kävit kuvissa. Aivan kuin aavistaen fysiatri oli juuri oikeaan aikaan laittanut minulle kuvausajan. Nyt oli mitä kuvata, ja löytyi helposti vika. Ameebamainen geelimössö oli ahdistuksissaan päättänyt lähteä katselemaan mitä nikamien ulkopuolelta löytyy. Nyt se kurkistelee ympärilleen rassaten hermojuuria aivan kuin ärsyttääkseen millaisen kiputuntemuksen kulloinkin saa aikaan.

Pikku hiljaa keittiöt, ne molemmat joissa puuhastelen siistiytyy vähitellen. Sitä pientä puuhastelua, jota fysiatri antoi luvan tehdä. Puuhastelua siinä määrin, mitä kivut antavat myöten. Ilman särkylääkkeitä geelimössön kurkistelu nikamien välistä ei antaisi puuhastelulle myöten, mutta särkylääkkeiden vaikutuksen alaisena ei voi olla ilman pientä liikettä.

Pullistelua syksyn pimenevissä päivissä

Valopallo, jossa musta keskus, kylmä hiki, näköhäiriöitä, salamoivaa kipua. Puhe sentään kutakuinkin selvää kunhan ensin poistaa purentakiskot suusta. Kontaten takaisin sängylle. Jalat hieman koholle ja odotellaan. Pikku hiljaa olo tasaantuu, hiki kuivuu, mutta kipu ei katoa. Särkylääkettä, 600 Burana, ehkä se auttaa. Tai 600 Burana ja 1g Panadol, siinä ehkä sopiva coktail.

Suihkuun, töihin. Kiemurtelua kipu kiinni ihossa, jopa tunkeutuneena koko vasemman lavan alueeseen ja vasempaan käsivarteen. Etu- ja keskisormi sekä peukalo puutunut. Tuskallista. Soitto työterveyteen, aika lääkärille. Soitto myös fysikaaliseen hoitopaikkaan. Aika sinnekin. Lisää kipulääkettä. Toinen 600 Burana. Apu olematon.

Tuntien välissä käynti lääkärillä. Tarkat tutkimukset mahdollisen aivojen alueen vamman poissulkemiseksi. Ei aivovammaa, lisää kipulääketta ja sairauslomaa. Ei käy tähän hetkeen, kipujen kanssa töihin. Lopulta fysikaaliseen, hierontaa ja nikamien irrottelua. Ei apua. Ei helpotusta kipuun.

Ei helpota kipu reilun vurokauden aikana, pahenee vaan. Uudelleen lääkäriin. Lähes samat tutkimukset kuin ensimmäisellä kerralla. Ei nikamaperäistä vaivaa, käsihän toimii. Liikeradat laajat. Kotiin kipulääkkeitä syömään, mutta nyt ei enää töihin.

Neljäs päivä, aamulla soitto fysiatrille. Harvinainen fysiatri, hänelle voi soittaa suoraan ilman välikorvia. Siitä kiitos hänelle. Tiedustellaan ulottuuko kaksi kuukautta sitten varatun kaularangan magneettikuvauksen kuvausalue yläselkään? Ulottuu, mahdolliset nikamavauriot näkyvät. Hienoa! Magneettikuva aamupäivästä, tulokset heti kuvauksen jälkeen tiedossa. Radiologin lausunto täytyy kuitenkin odottaa. Kuinkakohan kauan olisikaan odotettu oikeaa syytä vaivoille mikäli magneettikuvauksen aika ei sattunut olemaan valmiina. Aika varattiin pitkään jatkuneen päänsäryn ja oikean käden toiminnan heikkenemisen vuoksi.

Viidennen päivän aamu, puhelin soi. Fysiatri kertoo, että radiologi on todennut saman mitä edellisenä päivänä kuvista nähtiin. 6-7 nikaman välissä on pullistuma. Kaularangan välilevyn pullistumassa rangan pehmeä sisältö ärsyttää hermojuurta. Käden kivut ovat hermoärsytyksen heijasteita. Vasen lapa myös aivan jäykkä, lihakset "kovat".

On siinä yhdelle ihmiselle taasen ärsytystä kerrakseen. Hermojuuren ärsytys, jos aikaisemmin olivat hermot ärsyyntyneet niin nyt sitten vielä hermojuuret. On läheisillä kestämistä. Onneksi kuitenkin nykylääketiede on kehittänyt troppeja kaikenmoisia. Aivan pahinta kipua ei ole tarvinnut kuunnella.