Ihmeellinen päivä

Eilen Kouvolan ravirataa koristi erilaiset harrasteautot. Viileä pilvipoutainen sää oli erinomainen kokoontumisajolle. Rompetorillakin oli paljon myyjiä ja varsin mukavasti ostajia. Minun selkä ei vaan tykännyt babistinikävelystä. Jo aamulla juilinta alkoi ja jatkui koko päivän. Ilman särkylääkettä reissu ei olisi onnistunut. Kotiin Juvalle päästyäni oli pakko jumppailla ja päädyin polkemaan kuntopyörällä.

Tänään sunnuntaina Oliverin nimipäivänä selkäkipu on ollut poissa. Hartioitakaan ei ole särkenyt. Ihmettely on suuri, sillä jaksoin kahdestatoista puoleen yhdeksään illalla tehdä ylemmän ammattikorkean opinnäytettä. Juuri kävin muutaman kilometrin lenkillä kipittäen hyttysiä karkuun. Vieläkään ei ole kipua. Omituista!

Mitä opinnäytteeseen tulee, niin valmista ei ole vieläkään. Vasta nyt oivalsin, että työstä puuttuu muutama oleellinen asia. Ne sekä eglanninkielinen tiivistelmä täytyy lisätä. Lähdeluettelokin vaatii korjausta. No mutta, onhan tässä vielä muutama ilta aikaa saattaa työ seminaarikuntoon. Ja lopuksi vielä täytyy työstää esitys seminaariin. Suunnitelmassa on tehdä pieni videoshow esityksen loppuun, mutta saa nähdä riittääkö aika. Töissäkin täytyy vielä käydä.

Työ, opinnäytetyön tekeminen ja selkä-, niska- ja pääkivut ovat yhdistelmä jota en toivo kenellekkään. Välillä epätoivo on hiipinyt mieleen. Kroppa ei ole jaksanut, jolloin mielikin lagaa. Vai lieneekö toisin päin? 

Mutta nyt lopulta valmistuminen häämöttää opinnäytetyssä. Ja täytyy uskoa, että niskakivut hävisivät ainakin täksi päiväksi botox-pistosten ansiosta. Onhan piikkien saamisesta pian kuukausi ja sehän on juuri se aika, jolloin vaikutuksen tulisi olla parhaimmillaan. 

Pitkästä aikaa sadeaamu

.Hiljainen suoraan alas satava sade kosteutaa useamman viikon poutajakson jälkeen. Luonto kiittää Luojaansa. Pian kevään kukoistus on vielä kauniimmassa kukoistuksessa. Pieni harmitus kuitenkin nousee ajatuksiin. Nytkö jo kaikki kukkii? Kuinka sitten kesä- ja heinäkuussa? 

Oma olotila on toisaalta seesteinen, toisaalta hartioiden kiputila on jäytävä. Torstain akupunktio ja manuaalinen nikamakäsittely auttoi pahimpaan kipuun, mutta ilmeisesti botoxin mukanaan tuoma "paksu" natturamainen tunne yläselässä ja hartioissa vaivaa. Tunne leviää myös kallonpohjaan. Nyt pikku hiljaa pitäisi olla botoxin vaikutuksen paras hetki, mutta olisikohan aine mennyt jälleen hieman vääriin kohtiin? Ensimmäisellä botox-kerralla tässä vaiheessa oli huomattavasti helpompi tilanne.

Mutta ei auta, tietokone on otettava esiin ja tehtävä korjauksia YAMK:n opinnäytetyöhön. Sitten se täytyy lähettää äidinkielen opettajalle ja ohjaava opettaja pyysi myös kopion. Josko laittaisi kollegallekin töihin. Lähin esimeis lukikin jo nykyistä versiota.

Rauhoittavaa sadepäivää kaikille! 😌🌧☔️

Toinen botoxpistoskerta 3.5.2016

Reilu kaksi viikkoa on kulunut toisesta botox-postoskerrasta.  Blogipäivitykset ovat hieman jääneet, sillä olen kirjoittanut ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä kovalla tohinalla. Josko saisi opinnäytteen tehdyksi kesäkuun puoleenväliin mennessä? Koko tutkinto jää vielä pdottamaan johtamisen viiden opintopisteen suoritusta. Opinnäyteellä saa kuitatuksi 30 opintopistettä.

Ensimmäisen pistoskerran jälkeen tilanne vaikutti hyvälle, mutta nyt heikommalle. Heti pistosten jälkeen niskassa oleva jomotus paheni etenkin pistoskohdissa. Olen sinnikkäästi odottanut josko kipu helpottaisi. Nyt reilun kahden viikon jälkeen ehkä hieman näkyy valoa tunnelin päässä, mutta kipuja on edelleen ja päänsärky päivittäinen seuralainen. Toisaalta tietokoneella istuminen on pahentanut tilannetta, vaikka olen pyrkinyt pitämään taukoja mahdollisimman usein. Lenkkeily on ollut hieman harvemmassa ja lenkit lyhyempiä.

Lisäksi vapinaoireista se, joka ilmenee päätä alaspainettaessa vaivaa edelleen. Olisikohan niin, että tuon vapinan aiheuttama lihas on edelleen löytymättä. Ensimmäisellä kerralla vapina oli vähäisempi, mutta nyt sitä esiintyy edelleen.

Selkä oireilee myös. Tällä viikolla löysin jumppaliikkeen, joka helpotti huomattavasti keskiselän tilannetta. Makaan lattialla selällään. Nostan jalat koukkuun vatsan päälle. Tästä asennosta nostan lantiota hieman ylös ja lasken alas. Tätä ja muutamia muista jumppaliikkeitä teen lähes päivittäin.
 

Olo on toisinaan kuin robotilla. Hoivarobotto Zorakaan ei voi auttaa.