Rauhallista Joulua ja kaikkea Hyvää vuodelle 2017!

Botox-pistokset, jännitän niitä aina

Kävin torstaina 1.12.16 neljännen kerran Botox-piikillä toisen Botox-hoitojakson aikana.  Viimeiset kolme "kokeilukertaa" pistänyt neurologi on tutkimusvapaalla. Jouduin toiselle. Piikittäjä oli sama joka ei vuosia sitten ensimmäisissä piikityskokeiluissa löytänyt oikeita lihaksia, tai no tätä mieltä itse olen heikon vasteen näkökulmasta. Nytkin piikitys oli kokemuksena lievästi sanottuna epämiellyttävä. Ensin ei toiminut toimintahäiriöön liittyvien lihasten tunnistamisessa auttava EMG-laite. Neurologi sanoi, että koska sinulla on hyvä luottamus laitteeseen kestätkö että haetaan toimiva. No lopulta laite toimi, mutta siitä huolimatta haettiin ja haettiin oikeita pistoskohtia. Pisti kallon migreenikohdat suoraan ilman että etsi oikeaa kohtaa pyytämällä minua puremaan hampaita yhteen ja löysäämään. Näin toimi edellinen pistäjä. Ilmeisesti kuitenkin vähintään yksi pistos meni oikeaan kohtaan, mutta aika näyttää kuinka on loppujen teho. No nyt on sitten koko niskan, yläselän, kallonpohjan ja pään alue kivulias. Jos aine on väärissä lihaksissa olen kipeä kaksi kuukautta. Sanoin lääkärille, että tulen kipeäksi piikkien jälkeen joka kestää minimissään kolme viikkoa. Sitten saatta tilanne helpottua. Neurologi ihmetteli kuinka se on mahdollista 

Kysyin myös voisiko dystonia levitä selkään. Oli sitä mieltä että ei leviä yläselkään. No nyt minulla on kaksi uutta oiretta. Ranteita särkee ja vasemman käden etusormi nykii joissakin asennoissa. Sama sormi, joka on selän prolapsin jälkeen jatkuvasti eri asteisesti puutunut. Voima yläkropasta on tavallista vähemmässä. Välillä tulee kipuaalto ja voimat häviää kokonaan. Aika näyttää kunka hoitoni jatkuu, mutta tulen pitämään huolen siitä, että minut otetaan oireideni kanssa vakavasti.

Kaikesta huolimatta 1.1.17 aloitan osakuntoutustuella tekemällä 60% työtä. Marraskuussa saamani ylemmän ammttikorkean sähköisen asioinnin ja arkistoinnin koulutusohjelman tutkintotodistus toi palkankorotuksen, mutta ehdin nauttimaan siitä vain joulukuun. Toisaalta palkankorotus vaikutti osakuntoutustuella tekemääni työmäärään. Haaveena on saada elämä sairauden kanssa sellaiseksi, että voimattomuus ei kokonaan täytä päiviä. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin elämässä on kuitenkin tapahtunut niin paljon positiivista, että täytyy tehdä kaikkensa elämän mielekkyyden lisäämiseksi.

Hyvää joulunalusaikaa ... kaikesta huolimatta eteenpäin mennään, päivä kerrallaan porskutetaan.

Sinisiä hetkiä koetaan,
aurinkokin välillä pilkahtaa.