Retkiluistelu

Kymmenen pistettä hänelle, joka keksi retkiluistimet. Kahdeksan kilometriä meni huomaamatta, vaikka kenttä ei ole suuren suuri. Niitä kelejä odotellessa, että jälleen pääsee järven jäälle. Toisaalta sinnehän pääsee jo, mutta olen arka kuuntelemaan jään jyminää kun lohkeama menee läpi järven. Mielellään odotan paksumpia jääpeitteitä.

Luistellessa voi viipyä rauhassa omien ajatusten kanssa. Potku potkulta matkaa taittuu. Välillä täytyy muutamia kiekkoja ja palloja väistellä pienten pelaajien lisäksi, mutta se ei nautintoa haittaa. Seuraavan kerran täytyy ottaa sauvat mukaan, niin saa hartioillekin enemmän työtä. Samalla tulee testattua olkapään kestävyys vuoden takaisen kaatumisen jäljiltä. 

Joulun aika Iloinen...

Kevätaurinko tuo "kevätpöjön"

Kevät saapui tänä vuonna aikaisemmin mitä yleensä. Kevään myötä "kevätpöjö" yrittää ottaa valtaa. "Kevätpöjö" nimityksenä kevätväsymykselle on aivan mainio. Sana on kuultu erään vanhuksen suusta ja kuvaa olotilaa kaikin puolin. Pöjö, pöjöttää, väsyttää, kehtuuttaa - kyllä vaan Suomen kieli on oivallinen.

Mitä pöjöön sitten sisältyy minun kohdalla? Dystonian vuoksi olen tavallista väsyneempi koko ajan, mutta pöjö tuo kummallisen lisäväsymyksen. Jos yöstä jää muutama tunti huonolle unelle on seuraavat kaksi päivää pöjötystä. Päivän askareet kyllä tulee tehtyä, mutta jopa kävelylenkillä tulee kummallinen voimaton tunne. Mutta periksi ei anneta.

Dystonian lisäksi olen molempien käsien osalta "rampa". Oikeassa olkapäässä on ahtauma ja siitä on poistettu rasvapatti. Joulukuun 2013 liukkailla pe 13.12. liukastuin ja nyt vasemmassa kädessä on ilmeisesti kiertäjäjäkalvon repeymä. No mutta, tasapaino säilyy. Kupua molemmin puolin.