Jäinen rinne ja kipuilua

Hiihtolatu ja jäinen rinne. Haarakäyntiä rinnettä ylös, mutta harmaassa jäässä suksen kantti ei pidä yhtään ja sukset lipeää. Jalat siinä sitten sammakkoasennossa ja jää alla. Ylös piti päästä, hetken kiemurtelun jälkeen onnistuikin. Jälkikäteen ihmettelin suuresti kuinka hiihtäminen voikaan tehdä sisäreidän lihakset todella kipeäksi. Eihän se aivan niin ollut, vaan liukastelu jäällä venäytti lihaksen.

Nyt sitten kävellään kuin tarpeet housussa ja sulkapallossakin äkkinäiset liikkeet täytyi jättää väliin. Kyllä se vaan toi liikunta on vaarallaista, todella vaarallista.

Mitä muutoin tulee olotilaan, niin edelleen kroppa kipeytyy lähes kauttaaltaan heti liikunnan jälkeen. Tänään tunti sulkapalloa ja nyt selkä kipuilee venähtäneiden lihasten lisäksi. Venyttelyt hieman auttaa, mutta kipuiluttaa siitä huolimatta. Tällaiselleko se tuntuu kun harrastaa liikuntaa säännöllisesti pidempään. Näinkö siinä kuuluu käydä, kroppaa kiristää sieltä sun täältä?

Ruskaa ja paukkaa

Selkä se ruskaa ja paukkaa,
nikamat liikettä kaipaa.

Tänään en ladulle tohdi,
jos vaikka kävelyä tovi.

Väsymys kroppaa vaivaa,
juhlissa ihanissa aikaa vietettiin.

Loistavat oli hääjuhlat,
kaunis oli morsian, sulho komea.

Kiittää juhlasta tahdon,
erinomaista jatkoa toivotan.

Selkäkipuilua

Noin viisi kolometriä reipasta kävelyä, päälle hieman alle kuusi kilometriä ergosoutua ja venyttelyt. Tällä hetkellä jokaisen rankemman liikuntasuorituksen jälkeen selkää särkee kauttaaltaan. Pistävä kipu hartioista helpottaa venyttelyllä ja nikamien härnäämisellä, mutta selkäkipuun ei tunnu auttavan mikään. Ristiriitaista, liikkuminen tekee hyvää mutta heti liikunnan jälkeen olen kuin hakattu. Aikaisemmin rankempaa liikuntaa aloittaessa oli hakattu olo myös seuraavana päivänä mutta nyt säryt hiipivät on heti liikunnan jälkeen.

Selkäsärky vaivaa myös aamuisin. Sänky on vaihdettu mielestäni ihan hyvään tuotteeseen, mutta selkä oireilee joka aamu. Futoniin tai vastaavaan minulla ei ole varaa. Jos olisi niin testaisin toisiko se paremmat aamut.

Kaksi minuuttia

Kello kahta vailla, kaksi minuuttia - tuon ajan verran lähempänä kuolemaa.

Jokainen hetki, jokainen ajatus vie eteenpäin.
Jokainen tunne, jokainen häivähdys lisää kokemaa.

Kumpa vain muistaisimme elää tässä hetkessä!

Liike tuottaa lisää liikettä...

Liikunta auttaa olotilaan, mutta viikon puolen välin jälkeen iskee väsymyksen ja kivut selkään. Ihmetyttää se, että yleensä kunnon kohotessa kiputilanne helpottaa. Minulla ei. Mistä tämä mahtaa johtua? Onko dystoniaoireet selässä, jota itse epäilen hyvin suurella todennäköisyydellä? Lääkärit eivät vain ole tähän ottaneet kantaa. Toisaalta vapina on ehkä hieman helpottanut, mutta tässä vaiheessa vain hieman. Saa nähdä miten hyvä kunnon täytyy olla, jotta vapina ei olisi enää häiritsevä vai onko minunkaan tilanteessa enää mitään tehtävissä. Täytynee tyytyä tähän ja yrittää elää normaalia elämää ajattelematta asiaa.

Liikuntaan on nyt kuulunut sulkapallo yleensä maanantaisin, ergosoutua kaksi-kolme kertaa viikossa, venyttelyä ja fysioterapeutin neuvomat selän liikkeet lähes joka päivä, kävelyä lähes joka päivä, jumppa jos voimia on riittänyt mennä. Viikottain tulee vähintään kolme kertaa harjoitus, jossa tulee kunnolla hiki. Harmittaa, että hiihtokeli meni ohi. Ehdin kaksi kertaa hiihtämään n. 7 km kerrallaan. Erinomainen laji vaikka sukset eivät toimineetkaan kunnolla. Ei toi voitelutaito ole niin kovin hyvä ja voiteetkaan eivät ole parhaita mahdollisia.

Muutamia kertoja on iskenyt migreenin. Viimeksi eilen. Onneksi kuitenkin kohtausten määrä on vähentynyt. Näyttää menevän niin, että jos lääke (minulla Miranax) ei ole heti näköhäiriöiden alkaessa käsillä, niin sitten podetaan pidempään. Toisaalta tuohon saattaisi auttaa mikä tahansa muu tulehduskipulääke. Joskus minulla oli täsmälääkkeetkin, mutta yhtä hyvin on auttanut edellä mainitut.

Yksi omaa olotilaa helpottava kapistus on purentakiskot. Juuri kävin hakemassa korjatut hammaslääkärin pakeilta. Olivat liian löysät. Josko ne nyt pysyisivät kunnolla kalustossa kiinni. Tapoihini kun kuuluu purra öisin hampaita yhteen hyvinkin kovalla voimalla. Onneksi en kuitenkaan narskuja. Siinä olisi kiille kovilla jos näin tulisi tehtyä. Mitä puremiseen tulee, niin itse pidän myös tätä yhtenä dystoniaan liittyvänä oireena, mutta eipä tätäkään kukaan lääkäri allekirjoita. Täytyisiköhän alkaa lukemaan lääketiedettä :-)