30.3.2008

Sulkapallosta ja vähän muustakin

Perjantainen sulkapallopeli kipeytti selän niin, että vasta sunnuntaina alkoi vertyä. Pelasin tällä kertaa hieman nopeammalla tempolla ja se tekee koko selän näemmä kipeäksi. Ei käy raju liikunta minulle, kyllä se pitää vaan uskoa.

Saa nähdä miten kesäaika tällä erää vaikuttaa eloon ja oloon. Unirytmini on sellainen, että ainakaan aikaisemmin kellon eteenpäin kääntäminen ei ole ollut paras ratkaisu minulle.

Unirytmi oleellinen elossa,
uniaika tarpeellinen olossa.
Ilman unta elää ei voi.
Ilman unia pärjätä ken vois.
Unet hauskoja, pelottaviakin on,
unet ajatukset herättää jos muistaa ne vois.

24.3.2008

Tämän hetken tilanne

Lenkki koiran kanssa piristi oloa ja on dystonian hoidossani hyvin oleellinen osa. Tämän hetken toimintakyvyn ylläpitoon kuuluu 2-4 kertaa ulkoilua päivittäin joko koiran kanssa tai ilman. Reipas kävely, väliin pyrähdys juosten ja pallon heittely koiralle (lumi- tai tavallisen palloin) kuuluu mukaan. Lenkit eivät saa olla liian pitkiä. Pitkät lenkit provosoivat vapinaa. Tämän lisäksi käyn kerran viikossa pelaamassa sulkapalloa. Peli on kevyttä, mutta hyvä vastapaino lenkkeilylle. Ohjelmaan kuuluu myös 2-4 kertaa viikossa keskivartaloa vahvistava jumppa omatoimisesti. Liitän mukaan myös muutamia lihasharjoitteita keveillä käsipainoilla (1 kg). Joitakin kertoja olen käynyt keilaamassa, mutta harrastukseksi sitä ei voi ainakaan vielä lukea. Keilauksessakin pitää muistaa, että pallo ei saa olla liian painava.

Akupunktio kaiken tuon lisäksi on pitänyt minut työkykyisenä. Botox-hoitoa en ole vielä kokenut tarpeelliseksi, mutta se on seuraavana sitten kun oireet tästä muuttuvat. Toisaalta elän toiveissa, että kuulun niihin 6 % dystoniaa sairastavista, joilla oireet ovat jääneet pois ja oireeton kausi on kestänyt pitkään :-) Ainahan saa toivoa...

Sydämen osalta tilanne on varsin mainio. Edellisestä kontrollista on melkein kaksi vuotta. Tuolloin sanottiin, että sydän on terveen veroinen ja siltä se on tuntunutkin. Ainoa vaiva on ollut toisinaan ilmestyvä pallukan tunne sydänalaan lenkille lähtiessä. Onneksi tuokin vaiva on harventunut.

Lääkityksenä minulla on Propral ja Rivatril, molemmat vapinaan. Propralia syön 10 mg päivässä. Verenpaineen alhaisuus ei salli enempää, vaikka minulle on määrätty 30 mg. Rivatrilia syön 0,125 mg päivässä ja jos vapinaoireet tuntuvat pahalle niin tuolloin 0, 25 mg.

Kielen kertomaa....


Ken voisi olla rakastamatta?
Ken voisi olla rakastumatta?
Ilmeeseen tähän, katseeseen tuohon...

Kielen kertomaa...


Hjyvää, sanoi Pemu lumesta...

Pemu, ilon ja onnen tuo elämään...


Pemulla oli onni syntyä Suomeen,
Pemulla on onni päästä hankeen,
Pemulla on onni meuhkata lumessa,
Pemulla on onni kaivautua lumeen,
Pemulla on onni iloita lumipalloista.

23.3.2008

Elämänlanka

Elämänlanka kuulas ja kirkas,
kysy ei tilaa aikaa,
kun aika sen heiketä koittaa.

Elämänlanka heikko ja hauras,
kysy ei hetkeä paikkaa,
kun aika sen katketa koittaa.

Pääsiäisen aikaan

Näin pääsiäisenä on aikaa hieman kirjoitella tännekin. Työpäivien päätteeksi ei kroppa anna periksi jatkaa istuskelua koneen äärellä, joka taasen vähentää tuotoksia netissä. Näin vapaapäivinä voi hetken istahtaa koneelle. Toisaalta minua harmittaa kovin kykenemättömyys koneella olemiseen, sillä netistä on muotoutunut työkalu ja verkostoitumispaikka minullekin.

Olen pystynyt tekemään täysiä työpäiviä tammikuun kuudennesta päivästä lähtien. Ainoastaan yhtenä päivänä olen joutunut jättämään työpäivän kesken migreenin vuoksi. Lääkkeet olivat liian kaukana sillä hetkellä, kun näköhäiriöt tulivat, joten jouduin loppupäivän lepäämään kotona. Työn tekemisen on mahdollistanut akupunktio sekä säännöllinen liikunta. Jouduin olemaan lähes kuukauden ilman akupunktiota yhteensattumien vuoksi. Tuo aika oli liian pitkä, kivut, "halot olkapäille" palasi ja pelkäsin, että nytkö lähes kivuttomat päivät loppuivat kokonaan. Onneksi ei käynyt niin, vaan heti kun taasen sain naulat iholle helpotti. Pieni jomotus hartioissa ja kaulan alueella on lähes jatkuva, mutta muutoin pystyn varsin hyvin olemaan ja elämään. Olempa yrittänyt pysyä "terveiden" perässä Tahkollakin viikon 11 viikonloppuna. Se oli kyllä varsin rankkaa jälkikäteen olleen väsymyksen vuoksi, mutta en luovuta ennen kuin on pakko.