Lenkki koiran kanssa piristi oloa ja on dystonian hoidossani hyvin oleellinen osa. Tämän hetken toimintakyvyn ylläpitoon kuuluu 2-4 kertaa ulkoilua päivittäin joko koiran kanssa tai ilman. Reipas kävely, väliin pyrähdys juosten ja pallon heittely koiralle (lumi- tai tavallisen palloin) kuuluu mukaan. Lenkit eivät saa olla liian pitkiä. Pitkät lenkit provosoivat vapinaa. Tämän lisäksi käyn kerran viikossa pelaamassa sulkapalloa. Peli on kevyttä, mutta hyvä vastapaino lenkkeilylle. Ohjelmaan kuuluu myös 2-4 kertaa viikossa keskivartaloa vahvistava jumppa omatoimisesti. Liitän mukaan myös muutamia lihasharjoitteita keveillä käsipainoilla (1 kg). Joitakin kertoja olen käynyt keilaamassa, mutta harrastukseksi sitä ei voi ainakaan vielä lukea. Keilauksessakin pitää muistaa, että pallo ei saa olla liian painava.
Akupunktio kaiken tuon lisäksi on pitänyt minut työkykyisenä. Botox-hoitoa en ole vielä kokenut tarpeelliseksi, mutta se on seuraavana sitten kun oireet tästä muuttuvat. Toisaalta elän toiveissa, että kuulun niihin 6 % dystoniaa sairastavista, joilla oireet ovat jääneet pois ja oireeton kausi on kestänyt pitkään :-) Ainahan saa toivoa...
Sydämen osalta tilanne on varsin mainio. Edellisestä kontrollista on melkein kaksi vuotta. Tuolloin sanottiin, että sydän on terveen veroinen ja siltä se on tuntunutkin. Ainoa vaiva on ollut toisinaan ilmestyvä pallukan tunne sydänalaan lenkille lähtiessä. Onneksi tuokin vaiva on harventunut.
Lääkityksenä minulla on Propral ja Rivatril, molemmat vapinaan. Propralia syön 10 mg päivässä. Verenpaineen alhaisuus ei salli enempää, vaikka minulle on määrätty 30 mg. Rivatrilia syön 0,125 mg päivässä ja jos vapinaoireet tuntuvat pahalle niin tuolloin 0, 25 mg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti