Yes, pihasiili Lemmy tai sen inkarnaatio palasi menneenä kesänä pihapiiriin. Voi että elukka on suoloinen peppuuttaessaan heinätupsuja ja syödessään kastamatoa. Saimme todistaa siilin tulemisen metrin päähän itsestämme. Ensin ihmettelin norjanangervopuskasta kuuluvaa rapinaa. Mietin, että ei sammakko voi tuollaista mekkalaa pitää. Sammakon olin kohdannut päivällä kitkiessäni rikkaruohoja pensaiden alta. Ei ollut sammakko vaan siili. Sammakkokin kyllä loikkasi pensaasta kivetykselle, jähmettyi liikkumattomaksi. Katosi vasta sitten, kun siili oli kauempana. Sieltä Lemmy pikku hiljaa lähestyi meitä pensaan suojissa ja lopulta nassutti kuivunutta kastematoa pihakivetyksellä edessämme. Siitä Lemmyn matka jatkui takapihalle.
 |
| Siili lähestyy kuivunutta kastematoa, jonka se syödä nassutti hyvällä ruokahalulla. |
2017
Pihasiili Lemmy koki kesän mittaan kovia ja hävisi pihapiiristä. Lieneekö kettu, koirat vaiko haukka olleet syynä piikkipalleron katoamiseen. Harmiksemme emme saaneet nähdä pikkusiilejä piipertämässä ruohikossa.
Pihasiili, pieni piikkinen otus. Ensimmäinen ihmishavainto otuksesta tehtiin 25.4.2017. Seuraava havainto oli 29.4. ja viimeisin tänään 1.5. vapunpäivänä. Tänään tuo suloinen nuuhkuttaja sai nimen. Ristimme sen Lemmyksi, pihasiili Lemmy. Toiveena on, että saisimme seurata Lemmyn elämää koko kesän. Kamera on viritetty valmiiksi keittiön työpöydälle, sillä onneksemme perustamamme ruokintapaikka kelpasi siilille ja se näkyy suoraan keittiön ikkunasta.
Niin, onhan meillä muutama kuvakin tästä oivallisen ihemeellisestä pitkäkuonosta.
 |
| Pihasiili Lemmy kipittämässä ihmistä pakoon. Josko se hieman edes tottuisi kesän mittaan ihmiseen ja saisimme kuvia myös pääpuolelta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti