Joulurauhaa!!

Makoilu ei oo mun laji

Virusperäinen syksyn piiiitkään kestävä tauti iski. Kurkussa tuntuu kuin olisi paise, vaikka ei siellä kuulemma mitään sellaista ole. Ääni ei tahdo normalisoitua ollenkaan. Ja kaiken tämän n. viikon sairastamisen kylkiäisenä lisääntynyt vapina käsien ja pään alueen seudulla.

Nyt se on sitten osoitettu toteen, että säännöllinen päivittäinen liikunta pitää vapinaa kurissa ainakin toistaiseksi. Näin pahana vapina ei ilmeisesti ole ollut ennen sairastumista. Saa nähdä kuinka tästä sitten siinä vaiheessa kuntoudutaan kunhan taasen pääsee liikkeelle. Nyt vielä täytyy malttaa, en jaksa enää kovin pitkään sairastaa ja jos nyt lähden kovin rehkimään urheilun parissa tauti iskee takaisin.

Jotenkin sitä tuntee itsensä aika yksinäiseksi tämän kroonisen sairauden kanssa. Ei ole säännöllistä eikä epäsäännöllistäkään kontrollikäytäntöä erikoissairaanhoidon puolelle ja muut eivät ota kantaa. Olen väliinputoaja botox-hoitojen suhteen, hoito kun ei minulle sovi. Hoito on kokeiltu minulle hyödyttömänä ja nyt sitten olen omillani. Harmittaa vaan ettei ole samanlaista hoitoketjua kuin esim. Joensuussa. Siellä dystoniapotilaille tehdään hoitosuunnitelma ja sen puitteissa varmasti huomataan jos jossain alueella tapahtuu huononemista tai jopa paranemista. Näin ei vaan Mikkelissä toimita, minkäs teet.

Työpaikkojen vaihdoksen myötä hyvä työterveyslääkärikin jäi taakse. Hänen kanssaan jatkuvampi suunnitelma oli jo alulla, mutta siitä toteutui vain ensimmäinen kuntoutus. Joka kylläkin oli aivan loistava ja jonka myötä sain dystoniaan perehtyneen erikoislääkärin toimesta diagnoosinkin. Diagnoosin joka Mikkelissä on edelleen essentiaalinen vapina. En vain vieläkään ymmärrä kuinka jatkuva kipu liittyy essentiaaliseen vapinaan.

Uni, elämän eliksiiri..

Tyyny, patja, koko sänky. Kaikki vaikuttaa dystoonikon elämään. En ole vielä löytänyt sopivaa sänkyä vaikka kotoakin löytyy kolme erilaista. Jos olisi rikas niin sitä kävelisi kauppaan ja ostaisi futonin tai ulinkulman kropan mukaisen nukkuma-alusen, mutta kun kahisevaa puuttuu.

No jotain positiivistakin, tulee joka aamu aloitettua kuntopyöräilyllä ja venyttelyllä, kun yön aikana kroppa jumittuu jäykäksi kakkosneloseksi.

Luoja tietää mitkä ovat meidän taakkamme ja yritän kaikin mahdollisin keinoin lievittää pahinta olotilaa. Sairaus on pakottanut monipuoliseen liikuntaan, mutta miksi en liikkuisi jos olo on sen avulla hyvä.

Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku päivä rukouksiin tulee vastaus ja elämän matkalla on jokin uusi haaste sairauden tilalla. Elämä on ihmeellistä ja ihmeitä täynnänsä.

Nostalgiaa... CAMPING

Jarrupoljin, näön vuoksi

Vaihteissa löytyy....

Moottorisahan kuljetuskori

Veitsenterällä

Pidempiaikainen harrastuneisuus liikunnassa on opettanut paljon. Kuntosalia ei voi jättää pois missään vaiheessa. Venyttely niiden lihasten osalta on ehdotonta joita pystyy venyttämään ilman vapinan provosointia. Ja mikä tärkeintä, etenkin käsiä tulee venytellä päivittäin. Niskahartiaseudun kiputila selällään maatessa käden pään yläpuolella vähentyi sitä mukaan mitä enemmän käsiä venytteli.

Monipuolisuus lajeissa lisää mielekkyyttä, mutta tuo myös hyvää oloa. Eri lajeja kokeillessa oppii omasta kropasta koko ajan uutta. Elämänmittainen matka käy yhä mielenkiintoisemmaksi kaikin puolin.

Niin, ja meillä jokaisella on polkumme tarkoituksineen. Polun kulkua ohjaa rakas Taivaallinen Isämme. Koskaan emme ole yksin, aina löytyy rinnalla kulkija.

Akupunktio

Nyt se vasta myrkyn lykkäs. Ihmettelin selän yletöntä kipeytymistä. Ja sitten sen oivalsin. Selkäni ei enää siedä akupunktiota. Akupunktionhan tulisi rentouttaa lihakset. Minun selkälihakset reagoivatkin päinvastoin. Lihakset jännittyy ja jomotus on hermoja raastavaa.

Täytynee ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin ja kysellä mitä seuraavaksi. Auttaisikohan LPG-hoito? Kokeilen jos vaan saan kustannuksiin apua.

Kuntotestiä omaehtoisesti

Välillä on hyvä vetää itsensä aivan piippuun. Eilen kokeilin ensin crosstrainerilla 20 min nostaen tehoa pikku hiljaa. 20 minuutin kohdalla oli pakko pitää pieni tauko. Tuntemukset (puristava tunne vasemman kylkiluiden kieppeillä) olivat sen verran hurjat. En kuitenkaan luovuttanut, vaan jatkoin muutaman minuutin huilauksen jälkeen toiset 20 minuuttia ergosoutaen. Noin puoli tuntia huhkittuani olotila koheni niin, että sen jälkeen olisi jaksanut vaikka juosta muutaman kilometrin. Puristava tunne heikkeni ja hengitys tasaantui. Jatkoin yhteensä 40 minuuttia ja sen jälkeen tuli vielä otettua käsille voimaharjoitus. Päälle hyvä ateria niin jo oli jälleen selkäjomotuskin poissa. Ihana raukea olo!

Mietin onko kunnossa vika, että se meinaa loppua jossain vaiheessa harjoitusta kokonaan vai onko jotain elimellistä? Tutkitaan...

Ergosoutu, puntti ja vesijuoksu

Päätin kokeilla millaisen olotilan saavutan yhdistämällä ergosudun (10 min), viiden liikkeen sarjan (3x 15 toistoa) salilla ja perään vielä puoli tuntia vesijuoksia. Lopuksi venyttely vedessä.

Olotila tuon ja saunomisen jälkeen on suorastaan loistava. Selkäkivut, jotka höristeli korviaan mm. selkäliikkeen yhteydessä ovat minimissä. Hartiakipua ei ole, eikä jo monta päivää vaivannut pään jomotus vaivaa tällä hetkellä. Ei voi muuta kuin suositella.

Servikaalisesta dystoniasta alkanut vaiva on ilmeisesti nyt yleistynyttä dystoniaa. Välillä selän lihakset supistuvat niin, että jomotus on jatkuvaa. Myös hierottaessa selän lihakset reagoivat päinvastaisesti mitä pitäisi. En kuitenkaan jää tätä sen enempää miettimään vaan jatkan hyvin alkanutta punttisaliharjoittelua. Ja nyt talvella hiihto hyvillä keleillä ja luistelu on mukana myös. Ja ergosoutu on se jota en voi jättää missään vaiheessa. Soutaen saa koko kroppaa kuormittavan rasituksen ja kivut helpottavat sekä selässä että hartioissa.

Mielenrauha

Millä saavuttaa mielenrauhan?
Kokemuksen siitä, että elämä kantaa?
Kokemuksen siitä, että elämällä on paljon antaa?