Olen saanut sydänleikattuna ohjeet, että flunssien ja vastaavien sairauksien kanssa ei ole leikkimistä ja jos sairastuu täytyy muistaa levätä. Tästä huolimatta joka kerran kun sairastan flunssaa mietin täytyykö minun mennä puolikuntoisena töihin vai ei. Nyt tein kotiinjäämispäätöksen, mutta silti mietin olisinko kuitenkin kyennyt työntekoon.
Onko moinen ajattelutapa yhteiskunnallinen suorituspakko vai mistä moinen huono omatunto kumpuaa? Isä aikoinaan sanoi, että ei Luoja laiskoja elätä. Voisiko ajatus tulla myös tuolta historian sopukoista. Suomalainen ei luovuta oli sitten missä kunnossa tahansa. Loppuun asti väännetään ja kaadutaan suorilta jaloita. Toisaalta jos kuolemaa ajatellaan niin suorilta jaloilta kaatuminen olisi paras vaihtoehto.
Mitä tämän syksyn sairauksiin tulee, niin tämän sairastamani flunssan tunnuspiirteitä oli erittäin voimakas lihaskipu. Viime viikon lopulla ihmettelin tavallista voimakkaampaa ristiselkäkipua. Ristiselkäni on kipeä toisinaan muutoinkin, mutta nyt tämä ei ollut sitä peruskipua. Myös pohkeet olivat kuin tulessa. Nyt taudin hieman helpottaessa on myös kivut vähentyneet. Kuuluivat tämän pöpön tunnuspiirteisiin. Kovaa kuumetta ei kuitenkaan ollut, lämpöä vain ja nuhan pukkasi mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti