Isot pyöreät tummanpuhuvat mustikat houkutteli yhdessä auringonpaisteen kanssa poimimaan marjat ämpäriin. Kuka tekisikään piirakan? Mustikkapiirakan kera muutaman puolukan ja punaisen viinimarjan. Keräily kelin puolesta mieluista, niska ja selkä olivat kuitenkin hieman eri mieltä. En antanut heti periksi, piirakkamarjat sain.
Osa mustikoista oli kypsyneet liikaa. Imeneet sisäänsä syksyn kosteutta niin, että olivat haljenneet. Puolukat taasen odottivat lisää aurinkoa kypsyäkseen täysin punaisiksi, tummanpunaisiksi herkullisiksi puuromarjoiksi.
Voiko ihminen olla raaka, puolikypsä, ylikypsä, haljennut? Imenyt sisäänsä liikaa vettä, kaloreita - lihonut, poksahtanut. Parantaako auringonpaiste? Lohduttaako, tekeekö iloiseksi?
Teksti yhtä sekavaa kuin olotila. Pää ja kroppa eivät ole samaa paria. Kipuja - parempia päiviä, huonoja päiviä, menettelee päiviä. Tässäkö tämä oli? Elämäntyö on tehty. Pää toimisi, mutta keho pistää hanttiin. Kivut vie ilon, ilon elämästä. Ilon päivien kulusta. Päivistä löytyy positiivista, vähintään yksi, enemmänkin. Mutta siitä huolimatta ilo on kadonnut, tulevaisuus pelottaa. Kuitenkin olisi vielä niin paljon tehtävää, niin moni nuori, aikuinenkin voisi saada ohjausta. Niin monta asiaa olisi kokeiltavana, vietävänä niiden käyttöön, jotka niitä tarvitsevat matkalla tulevaan. Monta matkaa, moneen maahan voisi tehdä, ihmetellen elämää ja kulttuuria. Monia hetkiä voisi viettää ihastellen lapsen lasten tuikkivia silmiä hänen katsoessa - huomaatko, mä osaan. Vielä voisi viettää päiviä luonnon moninaista elämää kokien, hämmästellen saukon leikkiä rantavedessä, kalan loikkaa airojen halkaistessa veden pinnan, jättäen jälkeen hennon laajenevan pyörteen. Miten taidokkaasti tipahtaakaan vesipisara airon lavasta sen noustessa vedestä rikkoakseen jälleen kiiltävän pinnan. Niin monta taulua on vielä maalaamatta, kerrosta ja kertaa tehtävänä, kuvaa viimeisteltävänä. Onko tauluja näyttelyssä, sekin on tulevaa.
Vieläkö tulee päivä jolloin jyrähtää kymmenet V8 moottorit käyntiin viilettääkseen Suomen kauniin luonnon keskellä? Vieläkö kokoontuu nyyttikesteille väki, jota yhdistää hulmuavan liinakon kuva, uljaan orhin laukka. Vieläkö on se hetki, jolloin oikea jalka painaa poljinta ja hiukset pyörivät tuulessa, tuoksut tulvahtavat nenään, matka taittuu, päämäärä tuntematon? Laukkaako poni sateessa, auringonpaisteessa, tuulessa - leppeässä kesäisessä puhurissa? Vieläkö keilapallo kaataa keilat ja kaikki voittavat?
Vieläkö tulee päivä jolloin jyrähtää kymmenet V8 moottorit käyntiin viilettääkseen Suomen kauniin luonnon keskellä? Vieläkö kokoontuu nyyttikesteille väki, jota yhdistää hulmuavan liinakon kuva, uljaan orhin laukka. Vieläkö on se hetki, jolloin oikea jalka painaa poljinta ja hiukset pyörivät tuulessa, tuoksut tulvahtavat nenään, matka taittuu, päämäärä tuntematon? Laukkaako poni sateessa, auringonpaisteessa, tuulessa - leppeässä kesäisessä puhurissa? Vieläkö keilapallo kaataa keilat ja kaikki voittavat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti