Syksy

Lapsen lapsen näkemys syksyisestä metsästä on varsin oivaltava. Askartelu päivähoidossa on tuottanut lapsen aidon, suodattamattoman näkemyksen luonnosta. Mukana on useampi käpy, joita on keräilty kasoihin mummon kanssa lammen rannassa leikkiessä. Lieneekö sieltä joitain muistikuvia työssä mukana. Puolukat ja mustikatkin löytyvät, mahdollisesti jotkin valkoiset kukat.

Kännykkäkameran taltioima syksyinen metsä näyttää hieman toisenlaiselle, mutta kuivahtaneiden saniaisten ja heinien seasta löytyy myös myöhäissyksyn puolukoita ja mustikoita. Mustikat maultaan ehkä hieman vetisiä, mutta syötäviä. Puolukat varsin makoisia poskissaan tumma puna.

Syksy, talvi, jälleen kevät ja uusi kesä. Vanhemmiten aika kuluu kuin olisi saanut suihkumoottorin peräänsä. Jotkut sanovat, että aika tulee pitkäksi. Minulla aika ei tullut pitkäksi lääkärin määräämällä sairauslomallakaan. Vaikka kivut vaivaa, on parempia ja huonompia päiviä, mutta kertaakaan ei tullut eteen hetkeä ettei olisi tiennyt mitä tekisi. Ja jos oli hetki ettei tehnyt mitään, vilahti sekin ohi ja jälleen oltiin lähempänä seuraavaa päivää. Lähempänä  sitä viimeistä päivää, jota me ihmiset emme onneksi tiedä. Sitä monesti miettii mikä on elämän tarkoitus. Sairauden kohdatessa sitä miettii vieläkin syvällisemmin. Mikä yhdelle ihmiselle on tarpeeksi ja miksi juuri minulle näin paljon? Olenko minä niin vahva, että jaksan kantaa tämän, tuon ja vielä senkin? Kaikki ne pienet ja suuremmat vaivat. Välillä kuulee tai lukee jostakin, että ihminen omalla toiminnallaan aiheuttaa sairastumisen. Itse en aivan pysty tuota allekirjoittamaan. 

Töihin täytyy palata. Täytyy kokeilla pystyykö vaivojen kanssa työskentelemään täysipainoisesti. En ole luovuttajatyyppiä vaikka nyt sekin on tullut mieleen. Elämässä on onneksi asioita, hetkiä, puuhia jotka auttavat jatkamaan. Niinkin yksinkertainen pieni asia kuin risujen, vanhojen laskujen ja papereiden polttaminen voi keventää mieltä. Siinä meni se elämänvaihe, mustat vuodet pahanhajuisena savuna ilmaan. Samalla terapeuttinen tuleen tuijottelu, lehtiveneiden taidokas laiturointi ja tuhkan käyttäytyminen vedessä kevensi mieltä. Ja mikä parasta, sai leikkiä tulella. Sillä, jolla ei saanut lapsena leikkiä. Ei edes kynttilällä.

Lenkkeily luonnossa auttaa jaksamaan. Erilaiset maisemat, järven rannat, metsäpolut kertovat omaa tarinaansa. Tuuli kuiskii puiden latvoissa, syksyiset värikkäät lehdet saavat aikaiseksi mielenkiintoisen lehtisateen. Puiden vihreä puku varisee värikkäina tilkkuina tehden maahan maton laikukkaan. Kurjet aurassa ovat lähteneet pitkälle matkalle etelään raivaten tilaa turvapaikanhakijoille.