Ihmeellinen päivä

Eilen Kouvolan ravirataa koristi erilaiset harrasteautot. Viileä pilvipoutainen sää oli erinomainen kokoontumisajolle. Rompetorillakin oli paljon myyjiä ja varsin mukavasti ostajia. Minun selkä ei vaan tykännyt babistinikävelystä. Jo aamulla juilinta alkoi ja jatkui koko päivän. Ilman särkylääkettä reissu ei olisi onnistunut. Kotiin Juvalle päästyäni oli pakko jumppailla ja päädyin polkemaan kuntopyörällä.

Tänään sunnuntaina Oliverin nimipäivänä selkäkipu on ollut poissa. Hartioitakaan ei ole särkenyt. Ihmettely on suuri, sillä jaksoin kahdestatoista puoleen yhdeksään illalla tehdä ylemmän ammattikorkean opinnäytettä. Juuri kävin muutaman kilometrin lenkillä kipittäen hyttysiä karkuun. Vieläkään ei ole kipua. Omituista!

Mitä opinnäytteeseen tulee, niin valmista ei ole vieläkään. Vasta nyt oivalsin, että työstä puuttuu muutama oleellinen asia. Ne sekä eglanninkielinen tiivistelmä täytyy lisätä. Lähdeluettelokin vaatii korjausta. No mutta, onhan tässä vielä muutama ilta aikaa saattaa työ seminaarikuntoon. Ja lopuksi vielä täytyy työstää esitys seminaariin. Suunnitelmassa on tehdä pieni videoshow esityksen loppuun, mutta saa nähdä riittääkö aika. Töissäkin täytyy vielä käydä.

Työ, opinnäytetyön tekeminen ja selkä-, niska- ja pääkivut ovat yhdistelmä jota en toivo kenellekkään. Välillä epätoivo on hiipinyt mieleen. Kroppa ei ole jaksanut, jolloin mielikin lagaa. Vai lieneekö toisin päin? 

Mutta nyt lopulta valmistuminen häämöttää opinnäytetyssä. Ja täytyy uskoa, että niskakivut hävisivät ainakin täksi päiväksi botox-pistosten ansiosta. Onhan piikkien saamisesta pian kuukausi ja sehän on juuri se aika, jolloin vaikutuksen tulisi olla parhaimmillaan.