Psykofyysinen kokonaisuus

Suomen terveydenhuoltoa pidetään maailmalla huipputasoisena. Sitä se monelta osin onkin. Tällaisena "monivammaisena" on kuitenkin moneen otteeseen tullut mieleen asioiden pirstaleisuus. Jokaiselle vaivalle on oma asiantuntijansa ja sitten kun vaivoja on useampi hoidetaan akuuteinta. Aivan kuin unohdettaisiin, että tällä ihmisellähän oli tämä perussairaus ja nämä aikaisemmat operaatiot. Ei mietitä aikaisempien vaivojen mahdollista yhteyttä tähän uuteen, hoidetaan pelkästään uutta vaivaa.

Tällaisena tavallisena pienenä polkujen tallaajana tulee mieleen, että onko sitä vain osa suurta koneistoa. Koneistoa, jossa ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena unohdetaan. 

Dystonia on sairaus, johon ei ole lääkettä. Ainoastaan botox-pistoksilla voidaan lamauttaa lihakset, jotka saavat väärät käskyt aivoilta. Dystoniset lihakset nikamapullistuman yhteydessä eivät ole hävinneet minnekkään. Kipu niiden lihasten osalta on vaan siirtynyt taka-alalle pahemman kivun, lähinnä käteen säteilevän hermokivun ollessa päälimmäisenä. Kuinka tämä paketti sitten käyttäytyy yhdessä onkin selvittämätön juttu. Huomaan, että niska/hartiaseutu kipuilee pikku hiljaa enemmän liikunnan maltillisuuden vuoksi. Muuta ei voi kuin toivoa, että pullistuma nikamien välissä kuivuu mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen kuntouttamaan itseni takaisin työkuntoon. Minulla hätäisellä savolaisella tämä koettelee hermoja. Sitä jää miettimään, että mitäköhän vielä vai olisiko tässä jo tarpeeksi. 

Luonnon ihmeitä nämäkin, psykofyysisiä kokonaisuuksia.