"Sitten tiedät kivusta taas jotain uutta", kirjoitti ystäväni tekstiviestissään. Niin tosiaan tiedän. Kokemusasiantuntijuus karttuu huimaa vauhtia. Olen pian experttiasiantuntija niska-hartia - ja selän kiputilojen suhteen. Jotain kokemusta minulla on siitäkin, kun kylkiluut ovat murtuneet ja rintalasta halkaistu. Sekin on koettu kuinka nollakunnosta nostatetaan kunto sellaiseksi että 10 km pystyy hölkkäämään. Tällä hetkellä ei mennä noilla kuntoindekseillä, mutta taannoin mentiin.
Mitä muuta positiivista voisi kaivaa? Pääsin magneettikuvaukseen nopeasti. Fysioterapeuttikin ihmetteli, että joko kävit kuvissa. Aivan kuin aavistaen fysiatri oli juuri oikeaan aikaan laittanut minulle kuvausajan. Nyt oli mitä kuvata, ja löytyi helposti vika. Ameebamainen geelimössö oli ahdistuksissaan päättänyt lähteä katselemaan mitä nikamien ulkopuolelta löytyy. Nyt se kurkistelee ympärilleen rassaten hermojuuria aivan kuin ärsyttääkseen millaisen kiputuntemuksen kulloinkin saa aikaan.
Pikku hiljaa keittiöt, ne molemmat joissa puuhastelen siistiytyy vähitellen. Sitä pientä puuhastelua, jota fysiatri antoi luvan tehdä. Puuhastelua siinä määrin, mitä kivut antavat myöten. Ilman särkylääkkeitä geelimössön kurkistelu nikamien välistä ei antaisi puuhastelulle myöten, mutta särkylääkkeiden vaikutuksen alaisena ei voi olla ilman pientä liikettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti